08.06. Kliffa mesta, paska retki
samu
Turku, tuo kaunis kaupunki kaukana nolojen sisämaaurpojen dissailun yläpuolella, oli taas köyhien pakonomaisen toiveidenelättely-pääsykoematkan kohteena. Itse en tänä vuonna kelvannut fotoineni ja tekotaidevisioineni edes pääsykokeeseen asti, joten se niistä elättelyistä. Mutta Turku on niin mesta paikka että iliman muuta oli pakko sinne lähteä. Kuvasaldo jäi hieman heikonlaiseksi, mutta eipä siellä näiden kuvien ulkopuolella juuri muuta tapahtunut kuin jumittelua ja dokailua ja niistäkin puolet kun tätä skeidaa lukee, oli henkilökohtaisesti paikalla.
Wiseguys from NYC. Mafian juoksupojat tauolla tai sitten vaan saunanlämmittelyä ennen aamuista reissuun lähtöä.
Turussa kohtasimme heti ensimmäisenä kivenkovan akatee-mikon ja tohtori Vägevän. Tästä seurasi pääsykoepaikkojen välissä Mersulla sompailua, keskustan vieraanvaraisella kämpillä notkumista, kallioilla juomista, hienosti sisustetussa baarissa juomista, Seppin ja Pekon eksyminen naistenvessaan (jatkumoa Beate Uhsen tuulikaapissa hengailulle?), Pekon kanssa hätäevakuointi koko mestasta, 24/7 Siwan jännittävä metsästäminen kännykän avulla, ostosten suorittaminen, joen rannassa parkissa olleelle Mersulle suunnistaminen ja ongelmallisen raejuustopurkin kannen aiheuttamien mielenterveysongelmien puinti..
Peki paukuttaa vitutuspäissään Mersun luukkuja, en tiedä miksi, samalla kun kuvaan öistä Turkua lyhtypylväitä vasten nojaten. Raejuusto hävisi mystisesti jonnekin ilmeisesti tässä vaiheessa. Läppäri jumitti, Frezzapurkki lensi kallioon ja päätimme suunnata uljaan kulkupelimme nokan kohti saaristoa promilleista huolimatta..
Jotain/joku hajosi, jotain hävisi tai joku kompastui johonkin. Tai kaikki kolme kerralla. Mersu jokatapauksessa jo todennäköisesti tyhjäkäynnillä valmiina raikkaaseen saaristoilmaan sukkulointia varten.
Kyllä nyt hajottaa.. Mersu kaartoi kaislikkoon “Privat”-kyltillä varustetun ketjun ohitse ja leiriytyiminen alkoi. Näppäräkäkkärä teltta ei ollut tuttuakin tutumpaa inttimallia, joten pystyttäminen oli aivan perseestä.
Ei kovin pitkälle saaristoon päästy, mutta saareen kuitenkin, ainakin sillan perusteella. Eihän se teltta ikinä saanut lopullista muotoaan, aivan perseestä kun oli, vaan turvauduimme plan B:hen joka oli myös samalla planA, eli autossa nukkumiseen.
Limaisen, kylmän, hikisen, pahalta haisevan, niveliä särkevän ja melko unettoman yön jälkeen totesin, että vaikka raejuusto oli kadonnut, se oli sotkenut kaikki muutkin ostokset, jotka olivat mystisen raivon vallassa tasaisesti levinneenä auton ympärille. Mersu käyntiin ja takas keskustaan ja satamaan nukkumaan hieman lisää. Tokkuraista säätämistä iltapäivälle saakka ja vetäytyminen stadiin. Väsyneen epäonnistunut yritys valloittaa saaristo, ens kesänä parempi..
