…tämän testin mukaan. 360 vessanpöntön verran. Kivakiva.

Hmm. Mitäs muuta? Olen tässä pohdiskellut, onko pilli sittenkään niin hyvä kasvatustyön väline kuin siellä Kajaanin normaalikoululla minulle on opetettu… Kaksipiippuinen juttu, ehkä pitää kehitellä lisää vaihtoehtoisia merkkejä lasten hiljentämiseksi, kuin kirkuva pilli. Pitänee vielä tuossa muiden pienten leiriläisten talolla työskentelevien ohjaajien kanssa kehitellä asiaa. Ai niin, radioamatöörilupani tuli muuten tänään postista, asemalupaa vielä odotellessa.

HAI
CAN HAS STDIO?
VISIBLE "HAI WORLD!"
KTHXBYE

jos se vaikka javalla kirjoitettaisiin näin:

class Hello {
  public static void main(String[] args) {
    System.out.println(”Hello world!”);
  }
}

Hauska idea, ei siinä mitään ja legendaarinen Korsoraattorihan on jo vuosia kääntänyt netissä kieltä nuorison paremmin ymmärtämään muotoon, tosin nykyään pseudosäästämisen ollessa muodissa, vain virka-aikaan… Ymmärrettävää sinänsä, kun valtion “tuottavuusohjelmakin” on leikkaamassa valtion työpaikkoja reilusti yli kymmenellä tuhannella. Hmm. Mitenkähän käynee, julkisella sektorilla kun “tuottavuutta” ei voi oikein samoilla mittareilla tarkastella, kuin yrityspuolella, eikä ole tarviskaan. Joidenkin mielestä yhteiskunnassamme näköjään kyllä on… No, saapa nähdä mitä seuraa. Asiasta kukkaruukkuun, tulipa rakenneltua tuo la-antenni (tältä erää) valmiiksi, tosin en ole vielä päässyt testaamaan, kun Kajaanin la-rinkula on ollut kovin hiljainen tänään…

Ja se radioamatööritutkintokin tuli sitten suoritettua. Pääseepä pikkuhiljaa enemmän itsekin bandille ääneen. Eihän se mikään helppo juttu ollut, mutta tulipa suoritettua, kolme vuottapa tuo on jo pitänytkin suorittaa. Aina kevättalvesta 2004 lähtien, jolloin lähes sattumalta eksyin täällä Kajaanissa partiolippukunta Kajaanin Korvenpoikien radioamatööriasemalle ja törmäsin Moilasen Artoon (OH8GNZ), joka tutustutti minut tähän mielenkiintoiseen harrastukseen. muutettuani seuraavana syksynä Järvenpäähän talveksi, kävin muutaman kerran paikallisella radioamatöörikerholla, mutta sitten se jäi muiden kiireiden takia ja niin radioharrastukset unohtuivat, mutta tänä syksynä Arto taas houkutteli minut mukaan vastaperustettuun Garde-Party ry:n radiokerhoon. Joten kolme vuotta siihen meni, nyt pääsee radioharrastusta aloittelemaan oikein toden teolla la-puhelimia raskaammalla kalustolla.

Jospa suuntaan nyt unten maille, että jaksan johonkin aikaan aamulla herätäkin. Nyt minulla on muuten myös lisää antenninrakennustarpeita, voisin päivällä kehitellä la-puhelinantenniani pidemmälle. Ehkäpä siitäkin päivän mittaan kirjoitan tänne… Nyt, hyvää yötä.

Eilen illalla sain myös LA-puhelimella lopulta yhteyden Paltamon Mieslahdessa sijaitsevaan LA-asema Mäkiasemaan, jota olen jo tässä pitkin kevättä yrittänyt tavoittaa tähän asti onnistumatta. Vaikuttaa siltä, että vaikka useimmissa tapauksissa autoantennista modifioitu vanha antennini toimiikin paremmin, tietyissä tilanteissa uusi puolen aallon dipolini vetää sittenkin paremmin. Kokeilut jatkuvat…